Onko internet tosiaan eeppinen moka?

 8. joulukuuta Tekniikka & Talous kertoi Andrew Keenin tammikuussa ilmestyvästä kirjasta, The Internet is Not the Answer, jossa Keen kutsuu internetin rakentamista yhdeksi ihmiskunnan suurimmista virheistä. Keen on tunnettu internet-kriitikko, jonka mielestä internet halventaa kulttuuria antaessaan kaikille yhtäläiset mahdollisuudet ilmaista itseään ja mielipiteitään. Nyt hän julistaa internetin romuttavan kulttuurin lisäksi kaiken muunkin. 1. Vallan ja varallisuuden piti hajautua internetin ansiosta. Sen sijaan syntyi Amazon ja Google sekä niiden omistajien valtaisa omaisuus.

Tästä olen hyvin pitkälle samaa mieltä Keenin kanssa, mutta miksi näin kävi? Internetin  tosiaan piti antaa kaikille samat edellytykset kilpailla, ja niin se antoikin, ja nimenomaan tästä syystä internet on sähköisten palveluiden monopolikone. Kun kaikki kilpailevat palvelut ovat yhdenvertaisesti vain parin klikkauksen päässä, kaikki käyttävät samoja, parhaaksi koettua ja suosituimpia vaihtoehtoja.

Markkinoille tuntuu mahtuvan kerrallaan vain yksi Google, facebook, Amazon, YouTube, PayPal jne. Toki maailmalla on edelleen myös paikallisia kieli- ja kulttuurisidonnaisia palveluita, esimerkiksi kiinalaisilla Baidu ja Taobao ja venäläisillä Yandex ja VK.

Vaihtoehtona on tehdä vielä parempi palvelu ja nousta itse monopoliksi monopolin paikalle, Googleksi Alta Vistan paikalle, facebookiksi MySpacen tilalle.

Toisaalta monissa sähköisissä palveluissa kuten pelimarkkinoilla kilpailu on raivokasta, ja nimenomaan internetin ansiosta.

Joka tapauksessa avoimuudesta luopuminen ja keinotekoisten kilpailun esteiden rakentaminen ei ole ratkaisu. Videoneuvottelujärjestelmät ovat hyvä esimerkki siitä, miten avoimuuden puute jarruttaa kehitystä. Kalliit videoneuvottelustudiot seisovat tyhjillään, koska eri toimittajien järjestelmät eivät ole yhteensopivia. Tämän seurauksena koko ala on näivettynyt. Mitä tekee ”puhelimella”, jolla voi soittaa vain saman valmistajan puhelimiin?

2. Työpaikkojen määrän piti lisääntyä. Sen sijaan on syntynyt miljardien dollareiden arvoisia startupeja, kuten WeChat, joissa on vain muutamia kymmeniä työntekijöitä.

Tässä ei ole kyse niinkään internetistä vaan laajemmasta työn ja talouden digitaalisesta murroksesta, joka kiihdyttää innovointia ja moninkertaistaa työn tuottavuuden.

Internetin ja muun tietotekniikan ansiosta muutama kymmenen työntekijää pystyy tuottamaan palvelua sadoille miljoonille kuluttajille. Tämä mahdollistaa myös freemiumin kaltaiset uudet liiketoimintamallit, joissa peruspalvelu kannattaa tarjota kuluttajille jopa ilmeiseksi. Riittää, että murto-osa kuluttajista ostaa maksullisia lisäpalveluita Clash of Clansin tapaan, tai sitten maksavina asiakkaina ovat esimerkiksi mainostajat facebookin tapaan.

Keen myös unohtaa, kuinka paljon maailmassa on startuppeja, jotka eivät ole miljardien arvoisia. Kyse on internetin mahdollistamasta innovaatiotulvasta, josta markkinat seulovat esiin parhaat. Internet toimii innovaatioympäristönä ”miljoonan apinan” tavoin. Yhtä todellista läpimurtoinnovaatiota kohti tarvitaan 10 kelpo oivallusta ja tuhansia epäonnistumisia. Internet-talous on kiihdyttänyt tätä luovaa prosessia dramaattisesti.

Erityisen nopeaa on ollut avattujen innovaatioiden kuten robottilennokkien kehitys. Eikä ilmiö ole suinkaan uusi. Esimerkiksi valokuvaustekniikan räjähdysmäinen kehitys käynnistyi, kun Ranskan valtio vuonna 1839 osti Louis Daguerrelta daguerrotypen patentin ja lahjoitti sen ilmaiseksi ihmiskunnalle.  Ja myös silloin uuteen ilmaisun muotoon suhtauduttiin varauksella. Eihän valokuva, pelkkä kopio todellisuudesta, voinut olla kulttuuria.

Toisaalta moni taloustutkija jakaa Keenin huolen. Tekniikan kehittyessä pörssilistauksia johtavien teknologiayritysten henkilömäärä on käynyt yhä pienemmäksi. Esimerkiksi kun facebook vuonna 2012 osti Instagramin noin miljardilla dollarilla, Instagramilla oli vain 13 työntekijää. Yhden työntekijän arvo oli siis noin 77 miljoonaa dollaria. Riittääkö sijoittajilla enää kiinnostusta investoida perinteisempiin yrityksiin, joilla on muutakin pääomaa kuin 300 miljoonaa käyttäjää (100 miljoonaa vuonna 2012).

Sinänsä hieman naurattaa, että Keen tuomitsee internetin nyt, kun digitalisaation vaikutukset alkavat vasta tuntua. Esimerkiksi esineiden internet tulee muuttamaan taloutta ja yhteiskuntaa paljon dramaattisemmin kuin ihmisten internet, roboteista ja tekoälyistä puhumattakaan.

Ratkaisevaa on, onko digitalisaatio samanlainen luova tuho kuin höyry- ja sähkövoima olivat, jolloin markkinat ja yhteiskunnat sopeutuvat noin sukupolvessa uuteen tilanteeseen, minkä jälkeen uusi teknologia sekä kasvattaa taloutta että luo hyvinvointia. Vai onko kyse jostain muusta, uudenlaisesta murroksesta, jollaista ihmiskunta ei ole aiemmin kokenut.

3. Läpinäkyvän ja terveen yhteiskunnan sijaan saimme internetin, jota NSA:n kaltaiset tahot salakuuntelevat, vakoilevat ja rikkovat ihmisten yksityisyyttä.

Totta, mutta vastaavasti internet on antanut kansalaisille mahdollisuuden valvoa NSA:n kaltaisia toimijoita, joista emme olleet ennen internetiä juuri kuulleetkaan. Virallisestihan koko NSA:ta ei ollut vuosikymmeniin edes olemassa! Internet on mahdollistanut massaurkinnan lisäksi myös Snowdenin, Assangen ja Manningin.

Ratkaisevaa urkinnan mittakaavan nopeassa kasvussa ei ollut niinkään internet vaan big data. NSA:lla ja sen kollegoilla on vasta nyt käytössään riittävästi muistitilaa koko maailman tietoliikenteen keräämiseen ja riittävästi laskentatehoa ja algoritmit kerättyjen tietojen analysointiin. Ja ne teknologiat NSA:lla olisi myös ilman internetiä, sillä jotenkin ihmiset kommunikoisivat myös ilman internetiä, ja NSA kumppaneineen seuraisi myös niitä tietoliikenneverkkoja.

Ei urkinta ole mikään nykyajan keksintö. Jo antiikin roomalaiset kysyivät, kuka valvoo valvojia.

4. Demokratia ei levinnyt internetin myötä, vaan syntyi vain Piilaakson eliitti ja varallisuuserot kasvoivat.

Ja samaan hengenvetoon Keen puolustaa omaa eliittiään, joka aiemmin päätti mitkä taiteilijat, mitkä mielipiteet pääsivät julkisuuteen. Ja mitkä eivät.

Tässä teesissään Keen sotkee melonit mansikoihin ihan tahallaan. On totta, että uudet teknologiat luovat uutta vaurautta, siirtävät taloudellista ja sen mukana myös yhteiskunnallista valtaa uusille aloille. Ja talouden murroksessa myös varallisuuserot usein kasvavat. Teknologian historiaan tutustumalla voi kuitenkin nähdä, että on poliittinen valinta, miten uuden teknologian luoma varallisuus jaetaan.

5. Kulttuurisen renessanssin sijaan syntyi piraattitalous ja blogosfäärin ”ilmainen” sisältö, joka tuhosi maksullisen kulttuurin.

Tässä ydinteesissään Keen menee mielestäni pahiten metsään. Internetin ansiosta ihmiset tuottavat ja kuluttavat sisältöjä enemmän kuin koskaan aiemmin! Me elämme uutta renessanssia, mutta se ei noudata Keenin elitististä ideaalia.

Nyt, toisin kuin koskaan aiemmin, yleisö on kenen tahansa tavoitettavissa, ja median portinvartijoiden asemesta sisältöjen kuluttajat päättävät, mikä on mielenkiintoista ja arvokasta.

Lisäksi, minun mielestäni kulttuuri ei saa olla maksukykyisten etuoikeus, vaan yhteiskunnassa on oltava kirjastojen ja lainauskorvausten kaltaisia rakenteita, joilla turvataan kulttuurin saatavuus myös heille, joilla ei siihen olisi muuten varaan.

Toki, suurin osa nettiin suolletuista sisällöistä on roskaa, mutta vapaa luovuus tuottaa silti enemmän myös arvokasta ja kestävää kulttuuria kuin ylhäältä ohjailtu ja kontrolloitu sisällöntuotanto.

On totta, että sisältötalouden uusiin liiketoimintamalleihin sopeutuminen on haastavaa sekä sisältöjen tuottajille että kuluttajille.

Kuluttajat tarvitsevat aivan uudenlaista medialukutaitoa kyetäkseen hahmottamaan maailmaa, kun YLEn puoli yhdeksän TV-uutiset ja Helsingin sanomien kulttuurisivut eivät enää olekaan ainoa todellisuus.

Vastaavasti sisältöjen tuottajien on uskallettava kyseenalaistaa tutut ja turvalliset toimintatapansa. Kyse ei ole vain uusista Spotifyn kaltaisista jakelupalveluista vaan kokonaan uusista liiketoimintamalleista. Esimerkiksi musiikin tuotannon verkostopalvelu FindMySong on muuttanut musiikkiteollisuutta paljon radikaalimmin kuin Spotify tai piratismi.

6. Anonyymit verkot, kuten Reddit ja 4Chan, ovat johtaneet väkijoukkojen mielivaltaan.

Liberaalissa demokratiassa jokaisen on voitava hankkia tietoa ja ilmaista mielipiteensä vapaasti ilman pelkoa. Monessa maassa tämä edellyttää mahdollisuutta salata oma henkilöllisyytensä. Tästä syystä esimerkiksi Suomessa mielenosoitukseen voi laillisesti osallistua naamioituna, vaikka naamioitumista on usein esitetty kiellettäväksi.

Anonymiteettiä voidaan toki käyttää väärin, sekä verkossa että mielenosoituksessa, mutta se on mielestäni käypä hinta avoimesta yhteiskunnasta, jossa esimerkiksi kirkon työntekijät muutama vuosi sitten voivat osoittaa mieltään työnantajansa seksuaalivähemmistöjä syrjinyttä henkilöstöpolitiikkaa vastaan, naamioituneina, ilman pelkoa työpaikkasyrjinnästä tai –kiusaamisesta.

Keen myös ilmeisen tahallaan unohtaa sosiaalisen median merkityksen Filippiinien vallankumouksessa, Arabikeväässä, Iranin presidentinvaalien jälkeisissä mielenosoituksissa ja viimeksi Maidanin aukiolla Kiovassa.

7. Suvaitsevaisuus ei ole lisääntynyt toivotusti, vaan Twitter ja Facebook pursuavat rasismia, seksismiä ja kiusaamista.

Totta, mutta vastaavasti sosiaalinen media pursuu myös suvaitsevaisuutta, monikulttuurisuutta ja tasa-arvoa. Internet on vain tuonut nämä meidän yhteiskuntamme rumat ilmiöt ja vastenmieliset aatteet näkyviin. Me emme enää voi sulkea silmiämme ja kuvitella, että eihän meillä Suomessa tai Yhdysvalloissa ole enää tällä tavalla ajattelevia ihmisiä, eihän.

8. Kulttuurin renessanssin sijaan internet Instagramin kaltaisine palveluineen on luonut itseihailun, narsismin ja selfie-kuvaamisen.

Onhan se tietysti ärsyttävää, kun tavallinen kansa on alkanut käyttäytyä samalla tavalla kuin perinteisen median julkkikset.

9. Niin kutsuttu ”jakamistalous” ei ole oikeasti hyvällä asialla vaan itsekkäiden ihmisten talousjärjestelmä. Tällainen on esimerkiksi taksipalvelu Uberin toimitusjohtaja Travis Kalanick.

Kapitalistinen talous perustuu ihmisten itsekkyyteen. Eivät perinteisetkään taksi- tai hotelliyritykset ole mitään voittoa tavoittelemattomia hyväntekeväisyysjärjestöjä tai valtionlaitoksia, vaan puolustavat omaa bisnestään Uberin, Lyftin ja AirBnB:n kilpailevaa liiketoimintamallia vastaan.

Rehellisyyden nimissä Keen olisi voinut mainita myös Linuxin, Wikipedian ja WWW:n sekä Linus Torvaldsin ja Tim Berners-Leen.

Uberissa ja Lyftissä on omat ongelmansa, mutta Keen ilmeisen tietoisesti sotkee Uberin liiketoimintamallin ja yhtiön toimitusjohtajan persoonan, joka on kieltämättä lievästi sanottuna haastava.

10. Meistä kaikista on tullut datateollisuuden orjia. Teemme ilmaiseksi töitä sellaisille mediafirmoille, kuten Tumblr ja Pinterest.

Olenko orja, jos teen jotain vapaaehtoisesti? On aivan totta, että meidän sosiaalisessa mediassa julkaisemamme sisällöt, kuvat, tekstit, videot, ovat uusmediayritysten varsinaisen liiketoiminnan raaka-ainetta. Sisältö on se hinta, jonka me maksamme saamastamme palvelusta.

Eivät Tumblr tai Pinterest ole hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka ylläpitävät palvelimiaan meidän iloksemme … yhtään sen enempää kuin kustantamo ei paina kirjoja meidän luettavaksemme pelkästä kulttuurin tekemisen ilosta.

# # # Keenin näkökulmasta hänen ajatustensa arviointi näin blogissa on tietysti lähes loukkaus, sillä hänen maailmassaan tekstillä on merkitystä vasta kun sen julkaisusta ovat päättäneet ja tekstiä ovat työstäneet lehden toimituksen ammattilaiset, ja sen kirjoittamisesta on maksettu, ja lukijat maksavat sen lukemisesta.

Siinä Keen on oikeassa, ettei internet ole suinkaan väistämätön itsestäänselvyys. Esimerkiksi Neuvostoliiton yliopistoilla oli oma tietoverkkonsa, jota sitäkin kutsuttiin internetiksi. Neuvostotutkijat eivät kuitenkaan halunneet käyttää sitä, koska neuvostoverkon protokolliin oli ohjelmoitu valvonta ja kontrolli. Sen sijaan he rakensivat Suomen kautta yhteyden lännen internetiin.

Ehkä Keenin mielestä olisi ollut parempi, että neuvostoverkko olisi levinnyt myös länteen.

Joka tapauksessa Keenin kirja täytyy lukea, jahka se tulee myyntiin. Ilman internetiä en olisi koskaan edes kuullut siitä.