Yksityinen todellisuus

Missä vaiheessa ihmisen käsitys todellisuudesta on niin kaukana yleisesti hyväksytystä todellisuudesta, että sitä voi pitää harhaisena, jopa psyykkisenä sairautena? Sitä pohditaan Norjassa, jossa tuomioistuin joutuu ottamaan kantaa Anders Breivikin syyntakeisuuteen kahden ristiriitaisen mielentilatutkimuksen perusteella.

Useimmiten omassa todellisuudessaan elävien ihmisten mielipiteet ovat harmittomia; Kadunkulman maailmanlopun julistaja on lähinnä surullinen ja koominen hahmo. Mutta entä jos litteään Maaplättyyn uskova ajaa oppiaan koulujen opetusohjelmiin, tai suvaitsevaiston salaliittoon uskova ryhtyy Breivikin tavoin tappamaan mokuttajina pitämiään ihmisiä?

Mediakentän pirstoutuminen hajaannuttaa ihmisten todellisuuskäsityksiä entisestään. Enää ei kaikilta TV-kanavilta kuulla joka ilta kello 20:30 kansakunnan yhteistä totuutta. Sosiaalisesta mediasta löytää vertaistukea maailmankäsityksille, jotka olisivat aiemmin surkastuneet yksityisajatteluksi. Vaikka Anders Breivik toimi yksin, hänen ideologiansa ei syntynyt eristyksissä, vaan vuorovaikutuksessa samoja ajatuksia jakaneiden ihmisten kanssa.

Todellisuus on monikko ja elää ajassa. Esimerkiksi Galileo Galilein (1564-1642) aikaan ajatus Maapallosta Aurinkoa kiertämässä poikkesi niin radikaalisti yleisesti hyväksytystä todellisuudesta, että se ei ollut enää harmiton, vaan johti Galilein oikeuteen, kotiarestiin ja teosten sensurointiin.

Aikalaisten tuomiosta huolimatta Galileo Galilei muutti todellisuuden käsitettä peruuttamattomasti. Uskonnollisten auktoriteettien ja antiikin filosofien asemesta Galilei sitoi todellisuuden havaintoihin ja toistettaviin kokeisiin ja niitä selittäviin matemaattisiin ja loogisiin malleihin. Galileo Galileita pidetäänkin tieteellisen metodin isänä.

Vallankumouksellisin Galilein ajatuksista oli kuitenkin se, että uusien havaintojen myötä todellisuutta kuvaava malli saattoi myös muuttua. Seurauksena oli tieteellinen ja teknologinen vallankumous.

Galilein 450 vuotta sitten käynnistämä maailmankäsitysten murros on edelleen käynnissä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vasta 16 prosenttia väestöstä uskoo(!) evoluutioon, ja maassa väitellään kiivaasti evoluution ja kreationismin suhteesta kouluopetuksessa. Suomen eduskuntavaaliehdokkaista 16,5% ei puolestaan uskonut ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen.

Tieteellisten tutkimusten tuloksista ei aina piitata, jos ne eivät sovi yhteen omien ennakkouskomusten kanssa. Vai koska olette kuulleet jonkun saati poliitikon tunnustaneen muuttaneensa mielipidettään saatuaan asiasta uutta tietoa? Esimerkiksi keskusteluissa samaa sukupuolta olevien parien oikeuksista väitetään aina jossain vaiheessa lasten kärsivän sateenkaariperheissä, vaikka monessa tutkimuksessa on todettu, ettei vanhempien sukupuolella tai seksuaalisella suuntautumisella ole lasten kehitykseen mitään vaikutusta.

On sinänsä inhimillistä ottaa mediasta ja sosiaalisista verkostoista vastaan ennemmin omia mielikuvia vahvistavaa kuin kyseenalaistavaa tietoa, etenkin ilman tieteenlukutaitoa. Tuloksena on kuitenkin maailmankäsitysten etääntyminen ja kärjistyminen, vastakkainasettelu meihin ja muihin, äärimmillään Anders Breivikin tavoin minuun ja muihin.

Omassa yksityisessä todellisuudessaan Anders Breivik kuvitteli puolustavansa norjalaisia ja norjalaista kulttuuria, vaikka hän kaikkien muiden todellisuudessa hyökkäsi nimenomaan norjalaisen kulttuurin perusarvoja vastaan.

___