Valtuustoblogi 23.10.2023 - Tiina Elo

Päätettävänä oli kuntaveroprosentti ja Olarin kaksi päiväkotia -hanke.

Kokouksen aluksi pidettiin hiljainen hetki poismenneen tanssinopettaja Aira Samulinin muistoksi. Samulin on istunut Espoon valtuustossa Keskustan edustajana.

Kokouksessa käytiin paikoin kiihkeä talouskeskustelu, kun päätettävänä oli ensi vuoden kehys ja veroprosentit. Kannatimme kaupunginjohtajan esitystä, jossa kiinteistövero nousee maan hallituksen päätösten takia ja kuntaveroprosentin pakollinen pyöristys tehdään alaspäin 5,36 prosentista 5,3 prosenttiin.

Kokoomus esitti kuntaveron vielä suurempaa alentamista 5,2 prosenttiin. Emme sitä voineet tukea, koska rahaa tarvitaan asukasmäärän kasvaessa niin palveluihin kuin investointeihin.

Valtuustoryhmän puheenjohtaja Mikki Kauste korosti, että kasvun ja oppimisen toimiala kaipaa kipeästi lisäresursseja. Sitä osoittaa tämän vuoden alijäämä, joka on mittava ja odottaa vielä kattamista.

“Opettajat ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset eivät ole voineet erityisen hyvin viime aikoina. Työtaakka ja vastuut painavat. He ansaitsevat ja tarvitsevat meiltä lisää tukea työnsä hoitamiseen.”

Kauste muistutti, että lisäeuroja tarvittaisiin kipeästi myös kaupungin kokonaisvaltaiseen kestävään kehittämiseen, ilmastonmuutoksen torjuntatyöhön sekä luonnon kokonaisheikentymättömyys-tavoitteen saavuttamiseen.

Kaupunginhallituksen 1. varapj. Henna Partanen muistutti, että Espoo on varsin vetovoimainen kaupunki ja etenkin lapsiperheiden on haluttu muuttavan tänne. Ongelma kuitenkin on, että palvelujen järjestäminen ei meinaa pysyä kasvun perässä. 

“Kasvun ja oppimisen toimiala toi viime kokouksessaan esille sen valtavan puutteen, joka Espoon kymmenen vuoden investointiohjelmassa on, jotta saisimme tarjottua kaikille lapsille päiväkoti- ja koulupaikat. Eikä nyt puhuta yhdestä tai kahdesta koulusta vaan kahdeksasta alakoulusta, kolmesta yläkoulusta, kuudesta lukiosta ja viidestä päiväkodista. Meidän tehtävänä valtuustona on varmistaa, että pystymme järjestämään lapsille varhaiskasvatuksen ja opetuksen lakisääteiset palvelut.” 

Saara Hyrkkö korosti repliikissään, että kaupunginjohtajan esitys on vastuullinen ja uskoi että asukkaatkin arvostavat niitä palveluita, joita kerättävillä veroeuroilla turvataan. 

Opetuksen rahoituksesta oli huolissaan myös Peppi Seppälä:“Neljä vuotta on valtuutetulle vain yksi kausi, mutta lapselle se on lähes puolet peruskoulusta. Mitä pidemmälle kouluhankkeet venyvät, sitä useampi lapsi joutuu kestämään pitkiä koulumatkoja ja oppimisen kannalta huonoja tiloja. Keskiluokkaisen rasite kaupunginjohtajan esityksessä on 38 euroa, nuorten rasite on pitkät koulumatkat ja liian suuret luokkakoot. Kokoomus on huolissaan ensimmäisestä, itse olen huolissani jälkimmäisestä.”

Varavaltuutettu Gyan Dookie ihmetteli keskustelua veron maksun motiiveista: “Kyllä minua kannustaa veroja maksaessa ajatus siitä, Espoon kouluissa, joissa lapsenikin käyvät tälläkin viikolla joka arkipäivä, on riittävät resurssit laadukkaan opetuksen toteuttamiseen, jossa ryhmäkokoja ei tarvitse paisuttaa niin, että tästä paisuttamisesta seuraa liuta ongelmia.” 

Kaksituntisen keskustelun päätteeksi kuntaveroprosentista äänestettiin. Kaupunginjohtajan esitys voitti äänin 38-36 yhden ollessa poissa. Kokoomuksen vastuuton esitys äänestettiin kumoon Vihreiden, Demareiden, Rkp:n, Keskustan, Vasemmistoliiton, KD:n ja LiikeNytin äänin.

Valtakunnallinen työvoimapalveluiden uudistaminen etenee ja neuvottelut ovat johtaneet siihen, että Espoo ja Kauniainen muodostavat yhteisen työllisyysalueen.

Johanna Karimäki korosti työllisyyspalveluiden merkitystä ja toivoi, että valtuustossa voitaisiin seurata työllisyyspalveluiden tuloksia. Meri Löyttyniemi tuki Rkp:n puheenvuoroa ruotsinkielisten palvelujen merkityksestä. 

Seuraava pidemmin puhuttanut asia oli Olarin kaksi päiväkotia -hanke, josta on tullut paljon kriittistä asukaspalautetta. Hyväkuntoinen Komeetan koulu ollaan purkamassa ja rakentamassa tilalle liikenteellisesti todella hankalalle tontille Suomen suurin päiväkoti, johon tulee 10-ryhmäinen suomenkielinen päiväkoti ja 6-ryhmäinen ruotsinkielinen päiväkoti. 

Tiina Elo totesi, että Vihreissä ollaan pettyneitä siihen, ettei virkavalmistelu ole tuottanut hankkeelle vaihtoehtoisia ratkaisuja päätöksistä huolimatta. Se että puramme yhä enemmän käyttökelpoisia rakennuksia uusien tieltä, ei ole kestävän kehityksen mukaista.

“Hankkeen yhteydessä huolta on herättänyt myös alakoulupaikkojen riittävyys Olarin asukasmäärän kasvaessa. Viranhaltijat ovat vakuuttaneet, että väestöennusteiden mukaan ne riittävät. Espoossa on kuitenkin ennenkin oltu tilanteessa, että ennusteet eivät ole pitäneet. Nyt ollaan vaihtoehtojen puuttuessa tekemässä tulevaisuuden kannalta kestämätöntä ratkaisua, joka olisi voitu välttää paremmalla suunnittelulla.” 

Risto Nevanlinna kuvaili konkreettisesti Komeetan koulun tontille johtavia ahtaita katuja  ja siten tontin sopimattomuutta Suomen suurimmalle päiväkodille. Nevanlinna totesi, ettei liikenneongelmia pystytä toivomuksilla ratkaisemaan: “Komeetan koulun paikalle ei ole pakko eikä sinne kannata sijoittaa hankesuunnitelman mukaista Suomen suurinta päiväkotirakennusta.”  

Myös Mikki Kauste nosti esiin alueen ongelmalliset liikennejärjestelyt ja harmitteli, että tähän tilanteeseen on ylipäänsä päädytty. Valtuusto hyväksyi yksimielisesti valtuuston puheenjohtaja Inka Hopsun tekemän Kausteen nimissä jätetyn toivomuksen, että tulevissa päiväkoti-hankkeissa, joihin sisältyy selkeitä haasteita esim. kulkuyhteyksien osalta tuodaan varhaisessa vaiheessa päättäjille myös vaihtoehtoisia ratkaisumahdollisuuksia.

Johanna Karimäki muistutti, että Espoon tärkeät arvot, asukkaiden kuuleminen ja lapsiystävällisyys, eivät tässä hankkeessa toteudu. Karimäki korosti riittävän suurien pihojen merkitystä lasten hyvinvoinnille. 

Perussuomalaiset esittivät hankkeen hylkäämistä. Hylkäysesitys hävisi äänin 41-31, 3 tyhjää. Vihreiden ryhmä jakautui äänestyksessä.

Valtuustotalon tulevaisuus oli kokouksen agendalla Meri Löyttyniemen valtuustokysymyksen myötä. Löyttyniemi korosti, että vaihtoehtoja valtuustotalon suhteen on harkittava huolella ja asiaan suhtauduttava pieteetillä. Selvitys talon kulttuurihistoriallisista arvoista onkin käynnistymässä. 

“Kaupunkimme arkkitehtuurin yhtenä maamerkkinä, ja kulttuurihistorian vaalimiseksi pidän talon säilyttämistä enemmän kuin perusteltuna. Betonibrutalismia parhaimmillaan, ja kompaktissa muodossa.”  

Löyttyniemi totesi, että Espoon valtuustotaloa ei ole välttämätöntä pitää kaupungin omistuksessa, vaan sen käyttöä kannattaa harkita luovasti. 

Keskustelu tilainvestoinneista jatkui, kun käsittelyssä oli  vastaus Tiina Elon ja Pinja Niemisen valtuustokysymykseen uusien päiväkotien ja koulujen tilatehokkuudesta ja sen vaikutuksista tilojen käyttöön.  

Tilakustannuksia on pitkään painettu alas vedoten Espoon talous- ja tuottavuusohjelman linjauksiin. Elo totesi, että koulujen ja päiväkotien tilatehokkuus-asiassa ollaan tultu siihen pisteeseen, jossa tiukka taloudenpito ohjaa karsimaan tiloja liikaa.

“Meillä on rakennettu kouluja, joissa tilat koetaan ahtaiksi, ruuhkaisiksi tai sokkeloisiksi. Tilatehokkuuden korostaminen on johtanut siihen, että osa opetustiloista on sijoitettu käytäväalueiden yhteyteen. Meillä on rakennettu myös läpikuljettavia opetustiloja, joissa opetukselle aiheutuu häiriöitä. Meidän päättäjien vastuulla on seurata päätöstemme vaikutuksia ja tarkistaa tarvittaessa linjaa.” 

Nieminen korosti, että tilat eivät ole vain tiloja, vaan niillä voi olla suuri merkitys siinä, miten koululaiset pystyvät oppimaan. "Meidän pitäisi ehdottomasti tehdä tiloja, jotka edistävät keskittymistä ja oppimista, eivätkä vaikeuta niitä. On aina surullista, jos ensin luodaan ympäristö, joka aiheuttaa ongelmia ja sitten tehdään niistä ongelmista yksilöpsykologisia eli ei nähdä, että ongelma on esimerkiksi aidosti häiritsevä melutaso, vaan asiasta tulee vain oppilaan itsensä ongelma."

Valtuusto hyväksyi yksimielisesti Elon toivomukset riittävien tilojen turvaamisesta opetuksen eriyttämisen tarpeisiin sekä riittävien Y-tonttien varaamisesta kaavoituksessa, jotta palveluverkko voi jatkossakin perustua lähipalveluihin niin päiväkotien kuin alakoulujen osalta.

Pitkän kokouksen lopuksi puhuttiin siileistä, kun käsittelyssä oli Johanna Karimäen valtuustoaloite siilien paremmasta huomioimisesta kaupunkisuunnittelussa. Karimäki kiitti vastauksesta, jossa on nostettu keskeisiä asioita, kuten viherverkosto, sen kytkeytyminen, niittyalueiden lisääminen sekä lehtien ja oksien jättäminen siilin suojapaikoiksi.

“Siili on sopeutunut elämään kaupungeissa ja ihmisten lähistöllä. Ne ovat riippuvaisia rakennetuista puisto- ja pihaympäristöistä ja ihmisten läheisyydestä. Keskeistä onkin, että kaupunkisuunnittelussa turvataan siilille turvallisia viheryhteyksiä ja kaupunkien puistoista löytyy lehti- ja risukasoja, joita siili käyttää pesänrakennuspaikkoina ja piilopaikkoina. Kaupunkiviheralueita toisiinsa kytkevät viheryhteydet laajentavat siilien elinpiiriä ja luovat niille turvallisia kulkureittejä. Asukkaat voivat turvata myös siilikannan elinvoimaa omissa puutarhoissaan.”

Kokouksessa Elli Keisteri-Sipilä ja Auli Ülle jättivät valtuustoaloitteen Palttinanpuiston käytettävyyden ja viihtyisyyden lisäämiseksi.

Kokous venyi yli viisituntiseksi ja taisi olla tämän valtuustokauden pisin kokous.