Digiuuno kansakunta

1.4. Moni suomalainen nuori onkin digiuuno, jolta puuttuvat tietoyhteiskunnan perusvalmiudet. Viime syksynä julkaistu aikuisten PISA eli OECD:n PIAAC-tutkimus arvioi työikäisten tietotekniikkaa soveltavia ongelmanratkaisutaitoja. Vaikka suomalaiset pärjäsivät kansainvälisessä vertailussa hyvin, peräti 30 prosentilla 16-65-vuotiaista suomalaisista oli puutteelliset taidot. He joko selvisivät tehtävistä heikosti tai eivät osanneet tai halunneet käyttää tietokonetta lainkaan. Erityisesti ongelmia oli alle 20- ja yli 40-vuotiailla. Nuorten kuvitellaan olevan diginatiiveja, jotka itsestään osaavat käyttää tietokoneita, koska kasvavat niiden ympäröiminä. Mutta kuten PIAAC-tutkimuksesta kävi 16-19-vuotiaiden osalta ilmi, moni suomalainen nuori onkin digiuuno, jolta puuttuvat tietoyhteiskunnan perusvalmiudet.

Pleikkarilla pelaaminen ei tee teinistä nörttiä sen enempää kuin auton turvaistuimessa istuminen tekee kenestäkään rallikuskia.

Toki nuoret saavat tietokoneen päälle ja luovivat sujuvasti sosiaalisessa mediassa, mutta työvälineenä kaikki eivät osaa tietokonetta käyttää. Tekstinkäsittely, taulukkolaskenta, sähköposti tai tiedon haku netistä eivät onnistu, saati särkyneen kiintolevyn vaihtaminen uuteen.

Miten lapset ja nuoret voisivat hallita tietotekniikkaa, jos sitä ei ole heille koskaan opetettu?

Tietotekniikkataitoja kuitenkin tarvitaan kaikkialla, opinnoissa, töissä ja elämässä. Siksi korkeakouluissa joudutaan järjestämään fukseille tietotekniikan perusopetusta.

Mutta onko korkeakoulu oikea paikka tietotekniikan alkeiden opiskeluun?

Suomi on ainoita Euroopan maita, jossa tietotekniikka ei ole pakollinen oppiaine perus- tai keskiasteen kouluissa. Esimerkiksi Virossa opetetaan ohjelmointia peruskoulun ensimmäisestä luokasta alkaen. Sen sijaan Suomen peruskoulun tuntijakouudistuksessa keskityttiin pohtimaan uskonnon tuntimäärää.

On liikaa yksittäisestä opettajasta kiinni, tehdäänkö teknisen työn tunnilla löylykauha vai kootaanko tietokone, tai tehdäänkö biologian harjoitustyö Suomen pöllöistä kynällä ja paperilla vai Prezillä.

Suomalaiset eivät opi koulussa edes kymmensormijärjestelmää. Elämää valuu hukkaan ihmisten nyhrätessä kahdella sormella jokaisena työpäivänä koko uransa ajan.

Eikä digitalisoituvassa maailmassa selviä pelkällä taulukkolaskennalla tai kymmensormella. Tietoturva ja yksityisyyden suoja, medialuku- ja kirjoitustaito, omat ja muiden tekijänoikeudet, kaikki on opetettava sekä lapsille, työikäisille että ikäihmisille.

Yli 75-vuotiaista suomalaisista vain joka viides on käyttänyt nettiä. Kun julkiset ja kaupalliset palvelut siirtyvät verkkoon, ikäihmiset syrjäytyvät kokonaan. Pankkikonttorit täyttyvät eläkkeenmaksupäivinä tilinsä tyhjentävistä eläkeläisistä, jotka eivät osaa käyttää pankkiautomaattia saati nettipankkia.

Entä sitten kun Suomeen rantautuu pelkästään verkossa toimiva pankki? Silloin vanhat pankit ja niiden konttoreissa käyvät ihmiset ovat pulassa.

Niin nuorten, työikäisten kuin ikäihmisten tietoyhteiskuntaosaamisessa riittää parannettavaa. Jo peruskoulusta tulisi saada perusvalmiudet. Lisäksi ohjelmoinnista kiinnostuneille nuorille tulisi kehittää samanlaista ohjattua harrastustoimintaa kuin urheilusta tai musiikista kiinnostuneille on tarjolla.

Tietotekniikkaosaamista tulisi olla aina tarjolla myös työnantajien kustantamilla koulutuspäivillä sekä työvoimapoliittisessa koulutuksessa. 90-luvun jälkeen tietotekniikan koulutus työttömille työnhakijoille on hiipunut. Ilmeisesti kaikkien kuvitellaan jo osaavan käyttää tietokonetta.

Ikäihmisten osaamisen päivittämiseen tarvitaan puolestaan vertaistukea ja kerhotoimintaa. Tutkimusten mukaan halua oppia löytyy, kunhan sille vain luodaan edellytykset.

Harva kehtaa enää sanoa, että minähän en noita vehkeitä osaa, enkä opettele.

Jyrki J.J. Kasvi Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKEn tutkimus- ja kehitysjohtaja.